Lähidemokratiasta politiikan korjaussarja.

Perussuomalaisten vaalislogan on, että politiikka on rikki. Kokoomus käytti samaa eduskuntavaaleissa. Mikä politiikassa on rikki? 

Onko päätöksenteko liian kaukana vai eivätkö päätöksentekijät tunne suomalaisten arkea? 

Olen nykyisen valtuustokauden seurannut lähidemokratiaa. Miten päätöksenteko on saatu lähelle tavallisen ihmisen arkea? Asukasyhditykset ovat ainakin viimeisen neljän vuoden aikana saaneet useita käytännön parannuksia aikaiseksi omilla asuinalueillaan. Mm. Simolaan on saatu esikoulu takaisin ja Ojala-Tuomelaan on aloitettu leikkikentän suunnittelu, muutamia vuonna 2016 aikaan saatuja esimerkkejä mainitakseni. Viimeisin on kuntalaisaloite Lauritsala laajennetun liikenteenjakajan muuttaminen liikenneympyräksi.

Varsinkin tekninen toimi ja kaavoitus ovat tulleet aina uusien suunnitelmien kanssa kertomaan mitä on suunnitteilla. Kuulemaan mitä alueen ihmiset asiasta sanovat. Mielipiteiden vaikutus on ollut nähtävissä valmiissa töissä. Kouluratkaisuista on ollut myös asukastilaisuuksia. Niiden vaikutukset ovat olleet vaikeammin havaittavissa. Tämä on varmaankin johtunut erilaisista mielipiteistä. Toki kouluratkaisujen tekemiseen menee huomattavasti enemmän aikaa, jos vertaa vaikka turhien liikennemerkkien poistamiseen.

Kun Lappeenrannan hallintomalli uudistuu ja valtuusto pienenee, niin miten voimme vahvistaa lähidemokratian merkitystä päivittäisessä politiikassa? 

Yksi tapa voisi olla, että asukasyhdistyksille annettaisiin jonkin suuruinen rahasumma, minkä käytöstä asukasyhdistys päättää. Mitä voidaan korjata esim. 10 000€ budjetilla. Silloin päätöksenteko tulee vielä lähemmäs tavallista ihmistä. 

Toinen tapa on ehdottomasti se, että valtuutetut ovat säännöllisesti tavattavissa ja helposti tavoitettavissa. Puhelinsoitto tai sähköposti ovat helppo tapa saada valtuutettu kiinni. Ihan niinkuin muutkin ihmiset.